Voih sentään, oikein aistin kurjuuden tunteesi Analysoit tilannetta kyllä fiksusti, puolustelematta itseäsi. Tuo mitä kirjoitit katkeruudesta on todenteolla totta. Pitäisi yrittää aktiivisesti pois siitä olotilasta, koska se jos mikä on elämän tuhlaamista ja uhraamista. Tää kirjoitus tuli mulle hyvään saumaan, koska eleskellään omassa suhteessani lopun alkua enemmänkin toisen osapuolen aloitteesta ja nyt on itsellä tärkeää sonnustautua johonkin muuhun kuin siihen "uhrin" pukuun ja kääriytyä katkeruuden viittaan Pidänkin tämän kirjoituksen muistissa vastaisuuden varalle

Pärjäile! Kyllä asiat aikanaan korjaantuvat tai muuttuvta siedettäväksi.
Jaana | 23.11.05 - 2:27 pm | #

Kiitos Jaana Eivät asiat huonosti ole, välillä vain surettaa erilaiset tilanteet.

Ero on muuten hyvin opettavainen kokemus jos sen sellaisena ottaa. Minun eroni oli hirveän vaikea ja kesti kaksi vuotta, ennen kuin olin todella vilpittömästi yli. Kamalaa aikaa, johon verrattuna tämä on nyt kukkasilla hyppelyä. Tsemppiä sinulle Jaana suhteeseesi ja sen selvittelyyn. Jotain, jota itse opin kun ero tuli: anna itsesi tuntea kaikki mitä päälle hyökyy ja sitten kun laineet vaimenevat, anna anteeksi: miehelle, sinulle, Teille. Jätä hymyilevät, joskin haikeat jäähyväiset yhteiselle tulevaisuudellenne. Vaali muistoja, mutta luota siihen, että tulevaisuus ei jää tyhjäksi tai yksinäiseksi, vaan sillä on aina varallemme jotain yllättävää. Kun vain uskallamme elää.

Paljon valoa ja voimia!
katherine | 24.11.05 - 9:00 am | #